Armon vuonna 2011, maanantaina 24. tammikuuta, matkasimme Espoon Otaniemeen ja Laureaan. Tilaisuuden oli tarkoitus alkaa miellyttävästi ruokailulla, mutta yhtäkkiä tapahtuikin jotain karmaisevaa. Mehu ei suostunut tulemaan mukiin. Rasvatonta maitoa ei ollut jäljellä. Tyydyin lihavampaan. Tässä vaiheessa mieliala alkoi laskea uhkaavasti.
Onneksi oli aikaa käsitellä näitä järkyttäviä tapahtumia, sillä jonon vauhti hidastui entisestään. Mitä oli tekeillä?
Hetken aikaa kuiskittuamme ja rohkeimpien kysellessä keittiöväeltä päädyimme päivittelemään pahinta; ruoka oli loppu. Perunasosetta saisimme seitsemän minuutin päästä. Kalasta ei ollut tilannetietoja saatavilla. Koko paikalla ollut osuuskuntamme sai vielä mukavalta paikalta seurata episodin kehitystä: tarjotinta oli pakko pitää käsissä ja seisoskelua kertyi yhteensä noin puoli tuntia. Tarkimille lukijoille voin kertoa, että kalassa meni perunasoseen saavuttua vielä "hetki".
Tämän tarinan erottaa muinaisesta Neuvostoliitosta se, että saimme kuitenkin ruokaa, ja se oli maistuvaa. Itse tilaisuudessa puhujia oli kaksi. Nimiä en muista, varsinkin kun toinen puhui vierasta kieltä. Ymmärsin kuitenkin lähes kaiken, ja voin omalta kohdaltani todeta, että tapahtuma oli onnistunut.
Laurea (en todellakaan muista tarkemmin, joten käytän tuota) on kääntänyt totutut opiskelumetodit päälaelleen. Kärjistetysti opiskelija erikoistuu ensin, ja opintojen loppupuolella alkaa tiedon laajentaminen. Yksi tällaisen mallin etu on se, että opiskelijan on helpompi kehittää itseään työelämän haasteisiin, kun tietää mihin panostaa.
Mullistavaa oli kuulla, että Laureassa ei käytetä luentoja ja tenttejä. Kaikki oppiminen, jota alleviivattiin, tapahtuu projektien kautta. Tämä projektien kautta tapahtuva oppiminen ja kontaktien luominen kuulostaa osuuskuntalaisen korvaan hyvin kannustavalta. Tulokset olivat tietysti mahtavia, joka oli ainoa skeptisyyteen ajava hokema.
Nostan hattua Laurealle. Ehkäpä käytämme heidän osaamistaan hyväksemme tulevaisuudessa. Valitettavasti tämän enempää en osaa kertoa eilisestä. Antia oli.
Santeri Savolainen, oskulainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti